For Y’ur Height Only – Erittäin lyhyt

For Y’ur Height Only – Erittäin lyhyt / 1981

IMG_8719

Santtu: Alkuun pitää hehkuttaa, nyt on kotelossa melkoisen kova filippiiniläinen bondsploitaatio. Ja maailman pienin pääosan esittäjä rokkaa niin sydämmellä, että edessä kaatuu sekä naiset että miehet, ja niitä miehiä muuten kaatuu tämän leffan aikana melkoinen määrä. Elokuva ei ole erityisen verinen mutta härskejä hyökkäyksiä pääosakääpiömme väkivallanhimoissaan suorittaa tasaiseen tahtiin, tappoja tai törkeitä pahoinpitelyjä kertyy satoja. Kaava on usein melko sama. Pituusedulla, tai pikemminkin sen puutteella, varustettu rasvatukkakarateka kenkäsee ensi pahiksia kasseille, jatkaa rökitystä hurjalla määrällä poskiläpsytyksiä ja finalisoi vastustajansa kylmäverisesti joko tuliaseella tai kätevän pienellä samuraikatanalla, erikoismaininta myös maataviistävästä liukuhyökkäystaktiikasta. Mukana seikkaulussa sankarillamme on myös repullinen toinen toistaan hyödyllisempiä apuvälineitä (bond-hegessä tietty) aina rakettirepusta röntgenlaseihin. Tarinan loppua ei viitsi vesittää mutta spoilerhengessä todettakoon että lopun jättimäinen välienselvittely pääpahiksen kanssa on melko legendaarinen. Lisäksi mainitsemisen arvoista on englanninkielisten ääninäyttelijöiden, kaikkien kolmen siis, hieno heittäytyminen vaativiin rooleihin, esimerkiksi miniagenttimme kuullostaa tasan miltä näyttääkin. Paljon jää varmasti mainitsemisen arvoista tästä hämmentävästä elokuvasta kirjoittamatta, tähtiä annettakoon kuitenkin täydet neljä!

Solja: Kääpiö Bond pistää teilaten porukkaa ja kaataa naisia! Isotkin miehet Kääpiö Bond saa lakoamaan maahan, ensiksi potkulla munille ja sitten päähän. Elokuvan duppaus tuntui kuin sitä keksittäisiin sitä mukaan kun elokuva eteni. Ainut asia mikä oli Kääpiö Bondissa aikuisen miehen näköistä tai kokoista oli sen NÄNNIT! Ehkä noista nänneistä voi laskea kääpiö Bondin iän, kuin puun vuosirenkaista. Ehkä!Lopputappelu oli oikein mielenkiintoinen kun Kääpiö Bondi tapaa vihdoinkin vertaisensa. Olihan se jo aikakin n. 70 minuutin sisään nähtyjen about 70 kappaleen ”Potku munille, potku päähän”- kaatojen jälkeen.

Marko: VHS-päiväkirja

Tea: 

10649838_10152550793008515_6217376727241078185_n

Ninjaopisto

Ninjaopisto – Ninja Academy / 1988

IMG_8708
Santtu: Peruspölhö kasariteinikomedia jossa poliisiopistohenkeen ryhmä luusereita joutuu eri syistä opiskelemaan kung-fun saloja. Tiettyä lisäjännitystä luo kahden ninjamestarin pitämän ninjakoulun taistelu kumpi noterataan paikallisessa ninjalehde
ssä kovemmaksi ninjaopinahjoksi. Japanilais- ja amerikkataustaisilla ninjamestareilla on biiffi joka ulottuu niinku way back. Japanilaismestarilla on myös semihottis tytär joka on eräänlainen ryhmänjohtaja, tietty myös länkkärikaratekalla on kakkosjehu, melkeinpä elokuvan parasta antia tarjoava viiksipedro, suoraan Meksikon tijuanasta. Tämä herra onkin kova luu joka ei turhia valittele vaikka päälle kustaisiin. Ja ainiin oli elokuvassa tietty tämän aikakauden teinielokuville pakollinen tissintussunesittelykohtaus metsässä leiriäänpitävien nudistinaapureiden muodossa.. Menettelevää elokuvallista keveyttä loppuillan pöhnään, tälle elokuvalle tasan 2 tähteä.

Jukka: Ohjaaja Niko Mastorakis (tai joku tuotantoportaassa) on keksinyt yhdistää kaksi 80-luvun kovinta juttua: Poliisiopiston ja ninjat. Käsikirjoituksen kaava on niin tuttu kaikille populaarikulttuurinsa tunteville, että melkein pahaa tekee. Joukko sekalaisia luusereita joutuu rankkaan treeniin ja lopussa kasvetaan ihmisinä. On bimboa, nörttiä ja naistenmiestä. Puolivillaista ja vasemmalla kädellä vedettyä kohellustahan tämä periaatteessa on, mutta jotenkin sympaattista sellaista ja ainakin tällä kertaa kannen mainostekstiin voi luottaa: Ninjaopisto saa poliisiopiston näyttämään yliopistolta.

Solja: Alun 20 minuutin ja lopun 5 minuutin perusteella elokuvan takakansiteksti ”NINJAOPISTO saa POLIISIOPISTON näyttämään yliopistolta” piti paikkaansa. Varmistin tämän väitteen myös Ollilta ja Jukalta.

Breaker Breaker – Murskaajat

Breaker Breaker – Murskaajat / 1977

IMG_8707

Santtu: Chuck Norriksen tähdittämässä elokuvassa häijyt hillbillyt asustelevat Californialaisessa pikkukaupungissa nimeltä Texas City, joka on loogisesti nimetty diktaattorimaisesti lääniä hallitsevan tuomarin kuolleen pojan mukaan. Kaupunkilaiset ovat rakentaneet hienon kapitalistisen yhteiskunnan, turisteja verotetaan ankarasti ja pontikka virtaa pannuissa ja tuomarin brunssipöydässä. Tietty tämän kaiken Karate-Chuck tulee pilaamaan lauman barbaarimaisesti maanteillä öykkäröivien rekkakuskien kanssa. Erikoismaininta kömpelöstä lopputaistelusta; Chuckilta on taistelufarkut unohtuneet varmaan motellille, sillä jalka ei jostain syystä nouse. Myös elokuvan pääpahis on unohtunut johonkin, Chuckilta saa päihinsä (hyvin symbolisessa flaidiksessa tosin) rainen kakkoskonna meksikaaniviiksineen mustan orhin juostessa rynkiä ympärillä. 2 ja 2/3 tähteä.

Jukka: Jostakin se on aloitettava. Chuck Norrisin varhaistuotannossa karatepotkut jäävät vielä vähän kankeiksi. Hullun tuomarin ja pontikkaa keittävien punaniskojen asuttama perähikiän pikkukaupunki saa tuta, ettei rekkakuskeille kannata vittuilla. Paneskelun lomassa pistetään paikat paskaksi ja pikkuveljen etsintäretki huipentuu hidastettuun! tappeluun hevosaitauksessa.

Solja: Ihan hyvät tiukat farkut Chuck Norrisilla. Hullut kyläläiset pidättää Norrisin rekkakuskipikkuveljen syyttä suotta ja syö pikkuveljen kuljettamat murot. Koko leffan ajan odotetun rekkarynnäkön kohdalla nukahdin.

Lopputaistelu:

Code name: Zebra

 Code name: Zebra / 1985

IMG_8703

Santtu: Elokuvassa vankilasta vapautuva häiskä haluaa kostaa joukolle Vietnam-veteraaneja ja sitten nämä viimeksimainitut päättävätkin kostaa tälle mafian kanssa veljeilevälle kovanaamalle. Periaatteessa elokuva sisältää paljon hyviä elementtejä kuten sinkoja, raskaita konetuliaseita, kranaatteja jne. Toteutus vaan vesittää toiminnan tehokkaasti, ”hurjissa” ampumakohtauksissa hylsyä lentää lattiaan vaan miehiä ei kaadu eikä veri virtaa. Ei onelinereita, ei mustaa huumoria tappamisen lomaan. Ei uskottavaa tahi suositeltavaa tämän tyylilajin faneille. 1 ja 2/3 tähteä.

Jukka: Jos on joskus valinnut erikoisjoukkojen nimeksi Zebra Force, sietääkin tulla tapetuksi. Vankilasta vapautunut pahis hoitaa homman lähes loppuun kunnes elokuvan lait tulevat vastaan ja hyvisten kuuluu päästä niskan päälle. Kökkö toimintaleffa on innotonta menoa alusta loppuun, vaikka ruumiita tuleekin. Hymähdyksen aiheuttavat yhden kohtauksen kurkistus päähenkilön aviokriisiin ja lopussa poliisityön kanafarmiin vaihtava etsiväkaksikko. Ehkä ne riittävät oikeuttamaan Zebra Forcen olemassaolon. Ehkä kuitenkaan ei.

Solja: Ihan hyvää räiskintää, jos nyt joku edes olisi osunut johonkin. Aseita tehokkaampi teilaustapa oli lukittu höyrysauna. Tämä vaara pitää koittaa muistaa yleisissä saunoissa näin suomalaisena löylyttelijänä.
Zebra jengillä oli päheet nahkatakit. Vähän torkuin leffan alussa.

MAD MISSION 3

Mad Mission 3 – Our man from Bond street / 1985

Katsomassa: Mikko, Tommi, Jukka, Santtu, Solja, Olli

1920106_10152043561194132_724195503_n

Mikko: Nähdyistä heikoin Mad Mission. Leffa tuntuu varsinkin kakkosen jälkeen väkisinkin vähän vajavaiselta. Liekö tekijöilläkin vähän paukut lopussa? Bond-teema ja aidot Bond-pahikset tuovat kuitenkin kaivattua piristystä. Loppuun mahdutettu myöskin kovia juttuja, mutta silti pähkähulluus ja ennen kaikkea psykedelia ei pääse odotetulle tasolle. Liikaa hengähdystaukoja.

Tommi: Bondit on katsottu ja paljon on haettu sieltä vaikutteita ja jopa näyttelijöitä. En oikein tiedä mihin suuntaan tämä leffa aina välillä meni, mutta mielipuolisen viihdyttävä se oli ainakin. Editointi oli nopeata ja toimintaa oli minuutin välein – eli ei voi kyllä moittia sen puutteesta. Ehkä siistein juttu koko pätkässä oli että joku laittoi aku ankkamaisesti pumpulia korviin ja näin ei kuullut mitään. klassikk! Valekädet toimi alibina ja valheenpaljastuskone ei ollutkaan ihan sitä mitä piti. En mä tiedä oikein mitä tästä kertoa, koska koko leffa oli 5min välein jotain awesome/lame/omituista.

Seitsemän kung-fu vauvaa kymmenestä.

Jukka: Mad Mission-sarjan kolmososa alkaa vauhdilla kun Bond-pahikset (mm. Richard Kiel!) jahtaavat päähenkilöä Eiffel-tornin huipulla. Seuraavassa hetkessä ryöstetään joulupukeiksi maskattuina kruununjalokiviä. Onpa mukana sivuroolissa myös Peter Graves, jolta jokseenkin koko ajan odottaa Airplane-leffan repliikkejä. Yritystä on yllättävää kyllä ihan järkeväksi tarinaksi asti, mutta yksiselitteisen hyvänä juttuna sitä ei osaa pitää varsinkin kun logiikka tuntuu syöneen tarvittavia tehoja toiminnalta. Nautittavaa viihdettä silti ja onhan näissä oma hieno supertiiviin leikkausrytmin ja pääparin absurdin toheloinnin tuottama fiiliksensä.

Santtu: Taas ollaan päättömässä jalokivenmetsästysseikkailussa ympäri maailmaa. Mad Mission -saagan toisessa jaksossa ilahdutti mm. Filthy Harry -sivuhahmo, eli elokuvaan tuotiin salakavalasti, mutta samalla raikkaalla tavalla, tuttu hahmo täysin eri elokuvasta. Kolmososassa tämä muilta lainaaminen viedäänkin jo aivan uudelle tasolle, kun koko elokuva on härskisti tehty James Bond kopio aina hahmoja myöten. Maininnan arvoista kuitenkin on, että tähän elokuvaan on saatu kaksi kaikkien aikojen tunnetuinta ja julminta Bond-pahista. Vaikka elokuva on vauhdikas, erityismaininta mielipuolisen nopeasta leikkaustahdista, tietty psykedelian- ja etenkin kung fun puute Mad Mission kolmosta vaivaa pahemman kerran.

Solja: Ihan hyvä James Bond kopio, tosin vauhdikkaampi kuin alkuperäiset. Jotenkin elokuvaan oli saatu jallitettua alkuperäisiä Bond pahiksia. Rakettiskeittaus ja Vauva vs. Pahis oli mieleenpainuvimmat kohtaukset.

http://www.imdb.com/title/tt0088457/

MAD MISSION 4

Mad Mission 4 – You never die twice / 1986

Katsomassa: Mikko, Tommi, Jukka, Santtu, Solja, Olli

1069315_10152043562144132_313290286_n

Mikko: Nelonen ei onneksi jatka kolmosen teemalinjalla. Todennäköisesti vakavahenkisin ja ‘ammattimaisin’ Mad Mission. Leikkaus ei pompi aivan niin paljon kuin luulisi (toivoisi?), tarinassa (turhankin?) selkeä linja ja muutenkin meno tuntuu kansainvälisemmältä; eikä vähiten Uuden-Seelannin turistimatkustusmainosrahojen vuoksi. Yllättäen elokuvan jännittävimmät ja eksoottisemmat hetket tarjotaan varsin realistisen jääkiekkko-ottelun avustuksella. Erityistä plussaa myös elokuvahistorian kovimmasta ja todennäköisesti traumatisoituneimmasta lapsinäyttelijästä, sekä Karl Makan tinkimättömyydestä.

Tommi: Stunttimiesten riemuvoittoa – leikittelyä tulella ja kuolemalla. mitä muuta voi tälläisestä agenttirymistelystä oikein odottaa? No ei yhtään mitään muuta! Pikkuskidi tekee taas järkyttävän kovaa näyttelytyötä ja on koko leffan kovin tappelupukari. Vähän ehkä hirvitti välillä katsoa mitä kaikkea ne pisti sen pikkuveijarin touhuamaan, mutta toisaalta se nosti elokuvan tason hyvästä erinomaiseen. Uusi-seelanti oli varmasti sponsoroinut tätä leffaa isolla rahalla, koska sen verran hyvää mainosta tämä oli kyseiselle saarivaltiolle. muuttaisin!

Törkeän kova jääkiekkokohtaus nostaa myös entisestään jo hyvän viihdepläjäyksen pisteitä meikäläisen silmissä – tuskinpa kovinkaan moni leffan hahmoista on aikaisemmin lätkää paljoa pelaillut/nähnyt. Leffan juoni ja sanoma unohtui vartti leffan jälkeen jo, mutta se ei ole näissä mad missionin sarjan elokuvissa se pääpointti. Kuhan toimintaa on ja jotain älytöntä löytyy. Mieleen jäi kuudestilaukeava revolveri äänenvaimentimella – en ole moista ennen nähnyt!

Yhdeksän kuollutta stuntmiestä kymmenestä.

_1320364

Jukka: No niin. Salaperäinen kristalli tekee ihmisistä yli-inhimillisen vahvoja sekopäitä. Tämän saa lopussa kokea myös Kodyjack, mutta sitä ennen kohelletaan tuttuun tapaan maalla, merellä, ilmassa ja lätkämatsissa kun hullu hattupäinen tiedemies kätyreineen pistää kapuloita sankarien rattaisiin. Neljäs osa petraa kolmosesta, mutta järjestysnumerolla ei tässä tapauksessa oikeastaan ole niin väliä. Mad Mission seilaa jossakin kaavojen ja elokuvallisten lainalaisuuksien ulottumattomissa omassa todellisuudessaan, jossa riemukkaan sekopäisyyden aste on tärkein hyvyyden määritelmä. Jos et näitä katsoessasi tule hyvälle tuulelle, olet joko läpeesi paha tai sitten vaan ihan helvetin tylsä tyyppi.

_1320473

Santtu: Vauhtisähellyssarjan neljännessä osassa ei metsästetäkään timantti tai jalokiviä vaan tällä kertaa King Kong, Kodyjack ja kolmososassa muistiinpainuvasti esitelty Kodyjackin poika ovat salaperäisen, yli-inhimilliset voimat antavan kristallin perässä. Tosin kristalli taitaa aina välillä olla toimintahäiriössä koska elokuvassa sankarimme sai oikein kunnon annostuksen tästä kaikkien Swarowski-faneille märkiä unia aiheuttavasta oksidikiteestä, silti vaikeudet ne vaan jatkuivat ja turpaan tuli välillä oikein huolella. Vaikka vauhdikkaita Kung Fu -tappeluita on tässä osassa edellistä enemmän, mielettömimmät actionkikcsit katsoja saa varmasti lopputekstien aikana pyörivistä pilalle menneistä kohtauksista, ainakin naurunryöpsähdyksen saa aikaan tuottajanäyttelijämme housujen syttyessä sammuttamattomasti tuleen ja toisaalta kauhunväreitä aiheuttaa ainakin yhden, luultavasti kokemattomamman, stuntnäyttelijän jäädessä, pilalle menneen työsuorituksen jälkeen, makaamaan täysin tiedottomaan tilaan, selkeästi elokuvan tekijät halusivat tällä dramaattisella loppuhuipennuksella saan katsojan miettimään hentoa, elämän ja kuoleman välistä, veteen piirrettyä viivaa…no ethän koskaan kuole kahdesti?

Solja: Ihan vauhdikasta menoa, ilman turhia kohtauksia. Kolmososassa vauvaa näytellyt vauva, oli tässä elokuvassa jo parivuotias ja hän veti todella komean roolisuorituksen ampumisista hurjiin toiminta kohtauksiin. Välillä ihan hirvitti ja jopa toivoi, että kohtauksissa olisi käytetty nukkea.
Lopputekstien epäonnistuneiden ottojen perusteella jäi kalvamaan epäilys, että tapahtuiko kuvauksien aikana pahojakin tapaturmia.

http://www.imdb.com/title/tt0092268/

RUCKUS

Kaupunki pelon vallassa / 1980

Katsomassa: Mikko, Tommi, Jukka, Santtu, Solja, Olli

1904210_10152043563549132_1618288471_n

Mikko: Koskettava luontodokumentti pienestä Hillbilly-kylästä ja sen monimuotoisista
asukkaista sekä yleisestä ryhmädynaamikasta. Kaikki tämä varsin paskaisen ja
vähäpuheisen kulkurin kautta. Elokuva opettaa suvaitsevaisuutta erilaisuutta
kohtaan, lähimmäisrakkautta ja tietysti sen, että rakastelu on yhtä kuin sutiminen
mudassa motorcross-pyörillä. Niin, ja että räjäyttely saa traumatisoituneimmankin
Vietnam-veteraanin hymyilemään. Tavallaan pettymys. Tavallaan ei. Takakannen
lupaamia kuuden sekunnin murhakykyjä jäin kaipaamaan.

Tommi: Reissussa rähjääntynyt mutaisen naaman omaava valkoinen redneck-sankari eksyy
mykkäkouluilemaan pikkukaupunkiin ja alkaa pistää haisemaan kun jengin tervetuloa-
toivotukset onkin vähän kylmempää sorttia. Leffassa oli helvetin vahva rambo-
meininki, mutta tosiaan tämä muna tuli ennen kanaa.

Redneck-musiikki soi ja aseitakin vilahtelee siihen malliin että kyllä nyt syvässä
lännessä kehrätään tämän elokuvan äärellä. Ihmeellinen määrä luontoa ja puskaa,
mutta kirsikkana kakun päällä on ehdottomasti motocross-montaasi, joka kuvastaa
punaniskaista rakastumista ja lemmentekoa. Kannessa luvattiin 6 sekunnissa tappamista,
mutta paskan ketut. Siitä yksi piste pois!

Kuusi hootnännyä kymmenestä.

Jukka: Resuinen Vietnam-veteraani saapuu pikkukaupunkiin ja saa paikallisten
junttien vihat niskoilleen. Vähän tutulta kieltämättä kuulostaa, mutta Rambosta ei
tosiaan ole kyse, vaan pari vuotta aikaisemmin valmistuneesta Ruckuksesta. Davin
Morrelit luettu ja silleen.

Huomattavan vimmainen kansi lupaa jotakin aivan muuta kuin puolivillaista
juoksentelua pusikossa takahikiän punaniskojen kanssa kilpaa, mutta on tässä myös
omat WTF-hetkensä hidastetun Motocross-hempeilyn ja päähenkilön hämärän habituksen
muodossa. Jos kaveri ei puhu eikä pese naamaansa ja ampuu vielä Homeria nuolella
perseeseen niin vihaksihan se väkisinkin pistää. Vain Linda Blair vietnam-leskenä
ymmärtää yksinäistä. Niin ja tapettiinko tässä muuten edes ketään.

_1320503

Santtu: Elokuvan kansi lupaa hyvää monellakin tapaa. Hienossa, ajalle tyypillisessä
maalatussa kansitaiteessa lihaksikas ramboadonis bostaa rynnäkkökiväärin, panosvyön,
sikaison revolverin, käsikranaattien ja taistelupuukon kanssa tappokiilto
silmissään. “Hän voi tappaa ihmisen paljain käsin 6 sekunnissa…”, kannessa luvataan.
Pieleen menee tosissaan pahemman kerran nämä maalailut, oikeasti elokuvan päähenkilö
Kyle Hanson on säälittävä varjojen rajamailla hiippaileva resupekkakulkuri, eikä
taida sankarimme saada yhtäkään hillbillyä hengiltä koko elokuvan aikana. Ruckus on
jokseenkin tylsä Rambo-kopio paitsi että hei, tämähän on tehty kaksi vuotta Ramboa
ennen

Solja: Ihan kaunista ja romantillista motocrossajoa. Päähenkilö ei meinaa peseytyä,
ei sitten millään. Eikä myöskään tapa ketään, vaikka kansitekstissä luvataan, että
”Hän tappaa ihmisen paljain käsin 6 sekunnissa…”

_1320529

http://www.imdb.com/title/tt0084611/